Project success in Agile –driven software delivery projects

Agile project methodology is adopted by large in software industry all over the world. The methodology is based on Agile Manifesto that was announced by a group of software devel-opers in 2001. Since then, a number of Agile methodologies and methods including their own processes, were created. Along Agile, the concept of project success changed from project management success to project success, latter highlighting especially client satisfaction. The purpose of this study was to clarify what are the perceptions on project success in the Agile –driven commercial software delivery projects, examined from client´s and supplier´s perspec-tive, and whether those expectations are fulfilled. The backbone of the study was the Agile research in which the concepts of project success, success factors and risks were presented. Based on study findings, the project success is perceived differently by project stakeholders, depending on the role of the stakeholder and his/her level of understanding Agile. The per-ceptions are different not only between the stakeholders but inside the client and supplier organizations themselves. The study proposes that the project methodology as well as objec-tives of the projects are discussed with the actual project stakeholders already during the contract phase so that both sides can commit and have joint understanding of the goals be-fore the actual project starts. The study also recommends that the outcomes are measured against the agreed objectives upon project completion

Ravitsemuksen sisällyttäminen ruoan elinkaariarviointiin

Life cycle assessment (LCA) is the most used methodology for assessing the environmental impacts of products, such as food. Comparison between products should be based on a common functional unit (FU). The FU describe a function or functions of the product against which life cycle impacts should be related to. For the food products nutritional value is not typically present in currently used FUs. This dissertation develops and analyses ways to link nutritional aspects into LCA of food so that relevant additional information can be achieved compared to the current LCA practice. Its focus is at analysing the applicability of various different FUs at a product and portion level where a primary consumer choice operates. The alternative nutritional FUs developed and analysed are: 1) standardised meals, 2) mass-based FUs for individual nutrients, and 3) the nutrient indexes of products. Altogether 66 food products and 29 lunches consisting of 27 food items were assessed using LCA for climate impact as an impact category. At product level, a product group specific approach is emphasized, and protein source foods are highlighted as an example of a product group. According to the results the use of a nutrient index based on recommended nutrients as an FU is proposed to be, currently, the most suitable general methodology for including nutrition in a food LCA on a product scale. The index which consists of nutrients to be limited is proposed to be combined with these indexes while defining sustainable products. Mass-based FUs for individual nutrients is, instead, proposed to be applied only restrictedly in the cases of scare but essential nutrients which exist only in a few food products. Additionally, the use of the standardised portion as an FU provides relevant additional information related to the LCA of individual products, such as meat or vegetables, which alone are not able to provide adequate nutrient composition intake. The plate model is well-known and the visual element makes it easy to understand. In the common scientific and popular discourse, the message has been clear when reasoning for sustainable food consumption: one should avoid animal-based foods, particularly beef because beef has by far the greatest environmental impact. According to the results of this dissertation, however, particularly beef, in addition to for example hemp seeds, would benefit from the inclusion of nutrition criteria in food LCA on a product scale. The same issue can partly be seen at a more general level also on the portion scale assessment. According to the assessment on the portion scale, the choice of salad also makes a substantial difference from the point of view of the climate impact if grown in greenhouses. The choice of starch, even rice, was without major implications in the context of the plate model. Based on the results, the whole picture of the climate impact can be received, only, by including into the assessment 1) the production processes that lead to eatable products and by the inclusion of 2) the combination the functions of the food groups, which have different specific roles in the nutrition. In summary, nutrition should be taken into account in versatile ways in the food LCA. Each assessment pattern assessed in this dissertation has its own strength, and vice versa none of the methods can provide an all-inclusive understanding.Elinkaariarviointi (life cycle assessment LCA) on eniten käytetty menetelmä tuotteiden, kuten ruoan, ympäristövaikutusten arviointiin ja vertailuun. Vertailu perustuu yhteiseen toiminnalliseen yksikköön, joka ilmaiseen tuotteen tehtävän ja jota kohden ympäristövaikutukset ilmoitetaan. Nykykäytännön mukaan ravitsemus ei ole mukana ruoan elinkaariarvioinnissa käytettävissä toiminnallisissa yksiköissä. Tämä väitöskirja kehittää ja arvioi toiminnallisia yksiköitä, joilla ravitsemus voidaan kytkeä ruoan elinkaariarviointiin tuote- ja ateriatasoilla, joilla kuluttajat tekevät ruokavalintojaan. Tarkasteltavat, vaihtoehtoiset toiminnalliset yksiköt ovat: 1) lautasmalliin perustuva standardoitu ateria, 2) massaperusteiset toiminnalliset yksiköt yksittäisille ravintoaineille ja 3) tuotteen ravintoaineindeksi. Väitöskirjassa arvioidaan yhteensä 66 tuotteen ja 29 lounaan ilmastovaikutukset. Tuotetason tarkastelussa korostetaan tuotantoryhmään sidottua arviointia ja keskitytään valkuaisaineiden lähteisiin. Tulosten perusteella terveydelle hyödyllisiin ja siksi suositeltaviin ravintoaineisiin perustuva indeksi on parhaiten soveltuva yleinen menetelmä ravitsemuksen sisällyttämiseksi ruoan elinkaariarviointiin. Lisäksi ehdotetaan, että terveydelle haitalliset ravintoaineet liitetään tarkasteluun erillisen indeksi avulla. Kestävät ruokatuotteet voidaan määrittää käyttämällä näitä kahta arviointitapaa rinnakkain. Yksittäisiin ravintoaineisiin perustuvaa tarkastelua suositellaan käytettäväksi ainoastaan rajallisesti ja erityisesti kohdistuen vain ravintoaineisiin, joiden saantiin liittyy haasteita. Standardoitu ateria puolestaan tarjoaa lisätietoa vallitsevaan arviointitapaan verrattuna siten, että se yhdistää useita tuotteita, jotka eivät yksinään pysty takaamaa kattavaa ravintoaineiden saantia. Arviointitavan vahvuus informaatiovälineenä nojaa lautasmallin tunnettuuteen ja ymmärrettävyyteen. Tulosten perusteella arvioinnin on syytä perustua syötäväksi valmistettuihin ruokiin yksittäisten kypsentämättömien raaka-aineiden sijaan, jotta tuotteen kestävyydestä saadaan kattava kuva. Yleisessä keskustelussa ruokien ilmastollista kestävyyttä koskeva viesti on ollut selvä: eläinperäisiä ruokia, erityisesti naudanlihaa, on syytä välttää, koska niiden ympäristövaikutukset ovat ylivoimaisen suuret. Tämän väitöskirjan tulosten perustella kuitenkin mm. naudanlihan ilmastovaikutus pienenee suhteessa muihin proteiinin lähteisiin, kun ravitsemus sisällytetään tuotetason tarkasteluun. Sama ilmiö näkyy yleisemmällä tasolla osittain myös ateriatason tarkastelussa. Ateriatasolla näkyy myös salaattivalinnan merkitys, jos salaatin raaka-aineet on kasvatettu kasvihuoneessa. Sen sijaan aterian hiilihydraattiosuuden valinnalla ei ole suurta merkitystä koko aterian ilmastovaikutukseen. Yhteenvetona, ravitsemus on syytä sisällyttää ruoan elinkaariarviointiin ja sen perustella tehtävään tulkintaan monella eri tavalla. Jokaisella tarkastellulla menetelmällä on omat vahvuutensa. Toisaalta, mikään niistä ei pysty tarjoamaan kaiken kattavaa ymmärrystä ruoan ja ruokavalinnan kestävyydestä

Puhalsiko media ilmaa pörssikuplaan? : tutkimus siitä, miten lehdet kirjoittivat vuosituhannen vaihteen pörssihuumasta.

Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library.Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla.Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler.Tutkielma selvittää millainen rooli medialla oli vuosituhannen vaihteen pörssi- eli teknologiakuplassa, jossa osakekurssien arvot kohosivat lyhyessä ajassa moninkertaisiksi ja lopulta romahtivat hyvin äkisti. Selvityksen kohteena on miten lehdet kirjoittivat osakemarkkinoista. Tarjosivatko ne kriittisiä näkemyksiä osakemarkkinoiden tilasta, pysyivätkö neutraalin referoivina vai antoivatko päin vastoin osakekurssien noususta kritiikittömän optimistisen kuva, mikä olisi osaltaan voinut lisätä sijoittajien innostusta ja kasvattaa kuplaa? Tutkielma selvittää myös, oliko kirjoittelussa lehtikohtaisia eroja, ja mikä on lähteiden käytön eli jutun toimijoiden osuus jutun näkökulmaan. Eroja suhtautumistavassa tutkitaan myös muista näkökulmista. Tutkimuskohteena ovat Helsingin Sanomat, Kauppalehti ja Taloussanomat. Tutkimusajankohta on lokakuu 1999, jolloin osakekurssien nousu lähti kiihtymään aiempaa kovempaan vauhtiin, jatkuttuaan sitä ennen jo puolitoista vuotta. Vajaat puoli vuotta myöhemmin kupla puhkesi osakekurssien romahtaessa maaliskuussa 2000. Kuplassa oli kyse taloudellisesti merkittävästä ilmiöstä. Tuolloin tavalliset ihmiset innostuivat Suomessa ensi kertaa isossa määrin sijoittamaan rahojaan hyvin isolla riskillä pieniin teknologia-alan kasvuyrityksiin. Maailmalla mediaa on syytetty osallisuudesta huuman lietsomiseen. Aiemminkin mediaa on arvosteltu epäonnistumisesta talouden käännekohtien uutisoinnissa ja kriittisyyden puutteesta. Tutkimusmenetelmänä on sisällön erittely. Juttujen luokittelurunko koostuu seitsemästä kohdasta, joita ristiintaulukoidaan keskenään. Pääkysymyksen osalta, eli mikä oli jutun näkökulma tutkittavaan aiheeseen, jutut on luokiteltu neljän eri vaihtoehdon mukaan: negatiivinen (kriittinen), neutraali (referoiva), positiivinen (vahvistava), yhdistelmä (tasapainotettu). Tutkielman teoreettisena taustana on se, millaista on hyvä kriittinen journalismi. Keskeisenä kirjallisuutena teorian rakentamisessa ovat olleet Taisto Hujasen (1990) Avauksia journalismikritiikkiin, Risto Kuneliuksen (2003) Viestinnän vallassa, Howard Tumberin (1999) News: A Reader ja Turo Uskalin (2005) Kriittisyys – nykyjournalismin selkäranka. Tutkielman päätulos on, että lehdet kirjoittivat tutkitusta aiheesta pääosin neutraalisti referoiden. Tällaisia juttuja oli 32,8 prosenttia aineistosta. Kriittisiä juttuja oli 31,9 prosenttia, vahvistavia 16,4 prosenttia ja näiden yhdistelmiä 18,9 prosenttia. Lehtien väliset erot ovat kuitenkin merkittäviä. Helsingin Sanomissa ja Kauppalehdessä suurimman ryhmän muodostivat referoivat jutut, kun Taloussanomissa eniten oli kriittisiä juttuja. Kauppalehdessä oli muita enemmän vahvistavia eli positiivisia juttuja. Isoja eroja juttujen kriittisyydessä tulee mm. myös sen suhteen onko kyse kotimaan vain ulkomaan uutisista – ulkomaita käsitellessä kriittisyys on suurempaa. Tämän tutkielman valossa kotimaista mediaa ei voi syyttää osallisuudesta pörssikuplan luomiseen. Silti talousjournalismi onnistui tehtävässään vain kohtuullisesti; kriittinen ote jäi vähäiseksi

Carbon footprint of food - an approach from national level and from a food portion

The evaluation of food chain environmental impacts was conducted using an environmental accounting model developed for the Finnish food sector, and a model of a Finnish standard lunch plate, which followed nutritional recommendations and represented division of a plate into three parts; half of the plate comprising vegetables, one quarter protein and one quarter carbohydrate.The impacts on climate change were analysed over the whole food chain. Different methods of food processing were assessed: preparation of a standard lunch plate at home, public food service preparation of lunch portions and industrial processing of ready‐made food. The overall aim was to help consumers make environmentally responsible choices in consumption and identify the key areas requiring improvement in terms of climate change and the food supply chain.According to environmental accounting in the food sector, the food chain accounts for 7% of CO2 emissions, 43% of CH4 emissions, and 50% of N2O emissions produced across the entire economy. Impact contribution of the Finnish food chain in climate change was calculated to be 14%. Food represented 15‐20% of the climate change impact of daily consumption. The carbon footprint ranged from 570g to 3.5kg equivalent CO2 for a single food portion. Impact profiles of portions varied depending on raw material composition and production procedure. Producers of animal products, food consumers making their food choices, and particularly decision makers in public catering are the critical stakeholders for minimizing climate change impacts of the food chain

Outline of the Finnish system of certified carbon footprints of food products

The basic structure of a system called Certified Footprints of Products (CFP system) is outlined in this discussion paper. The CFP system could produce strict and reliable data needed for generating product-oriented carbon footprints in Finland. Central parts of the CFP system are a national CFP programme, product category rules (PCRs), a chain or actor-wise monitoring plan, validation of the monitoring plan, and reporting and verification of data, and an ICT-system to support data sharing. The system is designed around activity-based monitoring data, and every actor would be responsible for data on its own activities. Linkages to existing environmental management systems are taken into account. The CFP system is still just a theoretical structure. It needs further development prior to full-scale introduction. For the food sector, a new architecture for data acquisition and quality assurance, development of existing mechanisms and consolidation of them in the CFP system are needed. Additional research is needed regarding emissions from agricultural production

Ecological arguments for local food entrepreneurs

201

Suomalaisen eläintuotannon ja -tuotteiden ympäristösuorituskyvyn ja laajemman kokonaiskestävyyden hyödyntämispotentiaali ja –keinot

Non peer reviewe

Review and expert survey of allocation methods used in life cycle assessment of milk and beef

Purpose Beef and dairy production systems produce several by-products, such as fertilizers, bioenergy, hides, and pet foods, among which the environmental impacts arising from production should be allocated. The choice of allocation method therefore inevitably affects the results of life cycle assessment (LCA) for milk and beef. The aims of this study were to map out the different allocation methods used in dairy and beef LCA studies and to clarify the rationale for selecting a certain method. Methods A literature review was conducted to identify the different allocation methods used in LCA studies of milk and beef production and the products using beef by-products as a raw material. The justifications for the use of different methods in the studies were also collected. To map out the perspectives of LCA practitioners and further clarify the reasoning behind the use of certain allocation methods, a mixed method survey with quantitative questions and qualitative explanatory fields was sent to the authors included in the literature review. Results and discussion The literature review showed that the most commonly used allocation method between milk and meat was biophysical allocation, which is also the recommended method in LCA guidelines of milk production. Economic allocation was the second most common method, although the rationale for using economic allocation was weak. By-products, such as inedible body parts, were not considered in milk studies and were taken into account in only a small number of beef studies. This might be because most of the studies have cradle-to-farm gate system boundaries. According to the survey, a significantly higher share of LCA practitioners would allocate impacts also to these by-products. Conclusions The allocation is usually done between milk and meat, and other by-products are not taken into account. Since these materials are an unavoidable part of production and there are numerous uses for them, these outputs should be recognized as products and also taken into consideration in LCA studies.Peer reviewe

Environmental impacts of a lunch plate - challenges in interpreting the LCA results

The challenges of the project were to reveal and interpret complex and contrasting environmental issues associated with food by consumers, in order to build up more comprehensive understanding on LCA results as measures of sustainability. This approach was to linked to the specific example of lunch plates. Expertise from various scientific fields was used to identify the key environmental issues; food chain stakeholders to provide appropriate environmental data for LCA, consumer researchers to link that with the food consumption framework, and teaching experts to introduce pedagogic aspects into the lunch plate presentation